lopetanko ratsastuksen nyt vai heti?

Niin. No sellaiset ainakin oli fiilikset sunnuntain seurakoulukisojen jälkeen :D Olin aikaisemmin viikolla hieman arponut että osallistunko vai en, mieli teki mutta hevosvalinnan suhteen oli taas hieman ongelmia. Pinjasta ja Matiaksesta pidän tunneilla, mutta ne ovat molemmat enemmän tai vähemmän säikkyjä eikä niitä viitsi sen vuoksi kisoihin ottaa. Päädyinkin pitkän harkinnan jälkeen kirjoittamaan listaan Cassun, puoliveriruunan jolla olin viimeksi ratsastanut kai joskus viime talvena mutta jonka tiesin olevan perushelppo ratsastaa. 

Keskiviikkona sain tunnille kuitenkin Annien ja poni tuntui siinä niin hyvältä että päätin kuitenkin vaihtaa Cassun Annieen. Olin Annieta toki harkinnut aikaisemminkin mutta epäilin sen keskiaskellajien toimivuutta, tuossa B:0-ohjelmassa on niitä kuitenkin sen verran paljon. Poni suoritti ne tunnilla kuitenkin sen verran hyvin että päätös vaihtaa Annieen oli loppujen lopuksi helppo.

Mutta, kaikki ei kuitenkaan aina mene niinkuin sen oli ajatellut. En oikeastaan edes kehtaisi julkaista tuota arvistelupaperia koska se ei todellakaan kaunista luettavaa ole. Tavoiteprosentit oli 60, mutta tulos oli jotain aivan muuta...

Yhteenvetona voisi siis todeta että poni oli liian syvässä muodossa ja meikäläinen maiskutti liikaa. Mistä lähtien maiskuttaminen on ollut kouluradalla kielletty? Onko se aina ollut? Mulla ei ainakaan tällaisesta ole ollut mitään tietoa. Jos olisin tiennyt niin tottakai olisin yrittänyt kaikin keinoin olla hiljaa :D Mulla se maiskuttaminen vaan tulee jotenkin huomaamatta, eihän siitä varmaan ole edes loppujen lopuksi mitään hyötyä mutta tapa mikä tapa. Taidanpa nyt ainakin yrittää opetella siitä eroon jos siitä kouluradalla pisteet vähenee. Toisaalta tämäkin on varmaan aika paljon tuomarista kiinni, olen meinaan ihan satavarmasti maiskuttanut viime kisoissakin eikä siitä tullut merkinnän merkintää, saati että olisi vähennetty pisteitä. 

Niin ja mitä ponin muotoon tulee, niin siitä olen osittain samaa mieltä että päästin jännityksissäni ponin rullaamaan liikaa kuolaimen taakse. Tiedostin sen kyllä radalla itsekkin että poni kulkee hieman liian syvällä ja yritin sitä pari kertaa korjatakkin mutten näköjään onnistunut siinä kovin hyvin. Harmittaa.

Mitäs muuta? Peruutus meni vinoon, toinen laukka nousi väärin ja muuttui ristilaukaksi ja keskikäynti oli, noh, katastrofi :D

Jos jotain positiivista tästä pitäisi löytää niin voishan noi pisteet olla huonommatkin. Kutosta näyttäisi aikalailla olevan koko paperi täynnä. Jos vaan ensi kisoissa onnistuisin jättämään maiskuttamisen pois ja saisin ponin muodon pysymään luotiviivalla tai hieman sen edessä niin voi olla että paperi näyttäisi jo paljon paremmalta. 

Tällä hetkellä harmittaa vaan niin paljon nuo omat typerät virheeni ja tuntuu siltä että ansaitsisin maailman huonoin ratsastaja-tittelin :D Typeräähän se on tällä tavalla rypeä itsesäälissä mutta jotenkin tuo pettymys omaan suoriutumiseen oli niin voimakas tällä kertaa.

Pettymykset, virheet ja vastoinkäymiset kuuluvat tähänkin lajiin, valitettavasti. Näistä pitää vaan ottaa opiksi ja suunnata katse eteenpäin, oli se kuinka vaikeaa tahansa.

what's up?

Eli mitäs sinne meikäläisen hevosrintamalle oikein kuuluukaan... Tuntuu että tosi monella on viime aikoina ollut (bloggaus)motivaation puutetta enkä itse ole tämän suhteen poikkeus, lieneekö syynä tämä masentavan harmaa alkusyksy tai stressaava kausi töissä, mene ja tiedä. Ehkä vähän molempia. Onneksi on olemassa innokkaita lukijoita jotka patistavat tähän hommaan silloin kun oma kiinnostus on nollassa ;)

Matias-kausi rikkoontui viime viikolla kun mut laitettiin taas neiti P:n selkään. Mielelläni olisin mennyt Matiaksella enemmänkin kun sen makuun pääsin mutta ilomielin Pinjankin selkään taas kapusin, niin viime viikolla kuin myös nyt tämän viikon keskiviikkona. Neidin paksuhko karva oli myös tällä välin saanut kyytiä klippauksen johdosta ja hyvä niin sillä nyt ei tunnillakaan hikoiluttanut ihan niin paljoa.

Pinja oli molemmilla tunneilla hyvä ja kevyt vaikkakin hyvin säikyllä tuulella. Alkukaudesta se oli yllättävänkin rauhallinen eikä juuri säpsynyt mutta nyt tuntuu että se pelkää taas kaikkea ja kaikkia. Pahimpia ovat ratsastuksenopettaja ja talikko, pahimmassa tapauksessa vielä nämä kaksi yhdistettynä :D Muutenkin kaikki maassa kävelevät ihmiset ovat Pinjan mielestä pelottavia silloin kun sillä on ratsastaja selässä. Ei se talutettaessa pelkää juurikaan mitään, mikä on aika jännä. 

Säpsymisiä lukuunottamatta Pinja liikkui kuitenkin varsin mukiinmenevästi, aika loistavasti oikeastaan. Se oli kevyt kädelle ja askeleessa oli mukavaa lennokkuutta ja joustoa. 

Molemmilla tunneilla tehtiin pohkeenväistöjä. Pinjalta luonnistuu kaikki sivuttaisliikkeet kun vettä vaan, kunhan vaan ratsastaja osaa pysyä rentona eikä ala säätämään liikaa (kuten allekirjoittanut aina välillä..). 

Entäs Vili sitten? Vili on tällä välin muuttanut uudelle tallille, meillä on nyt tällainen rauhallinen metsänäkymä kentältä jolla nyt sunnuntaisin kopsuttelemme. Paikka on todellakin keskellä metsää mikä on oikeastaan aika kiva, ainoat äänet ovat lintujen laulu, tuulen suhina puissa sekä hevosten äänet laitumella. Vili on saanut täällä myös uusia kavereita, se viettää päivänsä nykyisin pihatossa kahden orivarsan kanssa.

Tällä tallilla on myös hyvät maastot mutta itse viihdyn silti parhaiten kentällä koska olen vähän arka lähtemään maastoon yksin. Vili maastoilee kuitenkin omistajansa kanssa joten ihan pelkkää kentän kiertämistä ei sen elämä silti ole :)

Sanoinko jo että ilmoittauduin esteintensiivitunnille joka järjestetään joka toinen maanantai? Intensiivitunti se on siis siinä mielessä että ratsastajia on tällä tunnilla vähemmän kuin tavallisella tunnilla, opettaja pystyy siis keskittymään paremmin yksittäiseen ratsastajaan ja hyppyjä tulee tunnin aikana myös enemmän kun tuntilaisia on vähemmän. Vielä vuosi sitten ei tällainen tunti olisi tullut kysymykseenkään mutta näköjään mut on onnistuttu melkoisen hyvin aivopesemään siellä Irlannissa :D Olen jopa ihan vakavissani miettinyt elämäni ensimmäisiin estekilpailuihin osallistumista. Noh, nähtäväksi jää tuleeko siitä mitään vai meneekö pupu pöksyyn.

uusi suosikki

Mulla on nyt näköjään selkeästi menossa Matias-kausi sillä olen saanut ratsukseni tämän tukkajumalan jo kolme kertaa peräkkäin. Ja mikäs siinä, olen viime aikoina jotenkin ihan erilailla tykästynyt tähän hevoseen. Viime kaudella fiilikset oli vähän niin että onhan se ihan jees mutta ei mikään lemppari todellakaan. Nyt tämän kauden alussa olen kuitenkin onnistunut löytämään Matiaksen nappuloita ihan eri tavalla ja siitä on hujauksessa tullut yksi suosikeistani. Ilmeisesti opettajakin on tämän huomannut kun olen nyt niin usein tämän heppasen tunnille saanut. 

Viime viikon keskiviikkona ei ollut ihan niin hyvä päivä, tosin tehtävä oli silloin hyvin vaikea, ainakin meille. Mentiin koko tunti alku- ja loppuraveja lukuunottamatta pelkästään käyntiä ja laukkaa (tai se oli ainakin tarkoitus..). Meidät oli jaettu kahdelle pääty-ympyrälle ja tehtävänä oli tehdä itsenäisesti käynti-laukka siirtymisiä. Tiesin jo ennestään että Matiaksen laukka ei ole helpoimmasta päästä ja vielä vaikeammaksi osoittautui laukan nostaminen suoraan käynnistä. Opettaja sanoi että sen pitäisi kyllä onnistua kunhan Matiaksen saisi tarpeeksi lyhyeksi ja kootuksi. Aluksi nostot eivät meinanneet onnistua millään vaan Matias lähti aina laukan sijaan ravaamaan. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin mutta sitten saatiinkin monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen pari ihan ok nostoa ja siirtymistä käyntiin. 

Tunnin päätehtävä oli mennä kolmikaarista kiemurauraa laukassa niin että laukka vaihdettiin käynnin kautta pituushalkaisijan kohdalla. Omaa vuoroaan odottaessaan Matias lähestulkoon tanssahteli paikallaan mutta sitten kun oli meidän vuoro ja olisi oikeasti pitänyt mennä, se olikin oikea laiskamato. Siirtymisistä tuli siis hieman löysiä mutta yksi ihan hyvä kolmikaarinen saatiin. Täytyy yrittää keskittyä niihin onnistumisiin :D

Viime keskiviikkona meillä oli estetunti. Matias on otettu mukaan estetunneille vasta ihan hiljattain, viime kaudella se ei mielestäni ollut hyppäämässä ollenkaan. Heppa tuntuu kuitenkin pitävän pomppimisesta kovasti, niin innokkaasti ja korvat hörössä se nytkin esteille suuntasi. Matiaksen laukka voi tosiaan välillä olla hieman haastavaa ja sen takia hieman jännitinkin että löydänkö laukkaan esteille sopivan rytmin. Matias tuntui kuitenkin tällä kertaa paljon energisemmältä kuin yleensä joten laukkakin oli sen myötä paljon terävämpää.

Hypättiin pientä rataa jossa oli esteitä kaarevilla teillä. Matias selvitti tehtävät ilman vaikeuksia, tosin välillä tuntui siltä että meiltä loppuu tila kesken Matiaksen jytyyttäessä eteenpäin :D Pari kertaa tuli esteiden väliin yksi pieni ylimääräinen askel jonka seurauksena hypystä ei tullut niin hyvä mutta yleisesti ottaen olin todella positiivisesti yllättynyt Matiaksen hyppytaidoista :)

elokuun taikaa

Elokuun loppu on jotenkin maagista aikaa. llmassa on jo syksyistä fiilistä ja ensimmäiset lehdet leijailevat alas puista mutta lämpimät illat ja heinäsirkkojen korviahuumaava siritys muistuttavat vielä siitä ettei kesä ole ihan vielä ohi.

Kävin ratsastamassa Vilin poikkeuksellisesti tiistai-iltana ja tuolloin oli juuri sellainen täydellinen elokuun ilta jonka toivoisi jatkuvan ikuisesti. Vilikin tuntui nauttivan tuosta rauhallisesta tunnelmasta täysin siemauksin.

Kuuhan se sieltä kurkistaa puiden takaa. Tuntui ihan siltä kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt ihan toiseen maailmaan kuun valaistessa pihaa ja läheisiä viljapeltoja. Oli rauhallista ja hiljaista, ainoa ääni oli hevosten vaimea iltaheinien rouskutus tallissa. Vähän klisee mutta tuntui todella siltä että ilmassa oli elokuun taikaa.

onnistumisia

Viime sunnuntaina oli taas aika nousta Vilin selkään. Tällä kertaa en tosin ollutkaan kentällä yksin niinkuin viime kerroilla vaan nyt kentällä oli samaan aikaan myös kaksi muutakin ratsukkoa. Jännitinkin hieman että miten Vili niihin suhtautuu, varsinkin kun molemmat muut hevoset olivat tammoja. Vilihän on tosiaan ruunattu vasta tämän vuoden keväällä joten sillä on orivaistoja vielä jonkin verran jäljellä. Pidin kuitenkin hyvän etäisyyden molempiin leideihin eikä Vili ollut niitä edes huomaavinaan vaan keskittyi tarkasti niihin tehtäviin joita siltä pyysin. 

Tehtiin alkuverkkojen jälkeen pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä suoraan harjoitusravista, samaan tapaan kuin tehtiin Pinjan kanssa tunnilla viime viikon keskiviikkona. Vilin kanssa tämä oli melkein jopa helpompaa, tai ainakin liikkeellelähdöt tuntuivat sujuvan paremmin, ehkä siksi että Vili reagoi pohjeapuun hieman Pinjaa ripeämmin. Tein myös niitä "väistötäyskaartoja" joita tehtiin tunnilla myös, eli käännetään käynnissä täyskaarto ja siitä mennään uralle pohkeenväistössä. Tein tätä muutaman kerran niin että heti kun sain väistettyä takaisin uralle, tein heti perään toisen täyskaarron väistöineen. Vili tekikin tätä tehtävää tosi hyvin ja keskittyneesti.

Laukkaa menin tällä kertaa pääty-ympyrällä jossa taivuttelin Viliä ensin vasta-asetuksilla aina muutaman askeleen kerrallaan. Tein vielä muutamia ravi-laukka siirtymisiä niin että puolet pääty-ympyrästä mentiin ravia ja puolet laukkaa.

Vili oli tälläkin kertaa oma ihana itsensä ja jaksoi keskittyä tehtäviin hyvin vaikka kentällä oli tällä kertaa vähän tavallista enemmän vilskettä. 

Keskiviikkona mulla olikin sitten taas ratsastustunti ja ratsuksi mulle oli tällä kertaa laitettu Matias, tuo kuvanaunis cobruuna. Viime kerta Matiaksen kanssa keväällä ei mennyt ihan putkeen joten hieman epävarmoin fiiliksin nousin heppasen selkään kun se palasi edellisen tunnin maastoreissulta. Oli se ainakin hyvin verkattu jos ei muuta! 

Alussa mulle tuli hieman sama fiilis kuin silloin keväällä, tuntui taas vähän siltä etten oikein saa heppaan kunnon otetta vaan Matias hölkötteli kaula pitkänä ensimmäiset kierrokset enkä oikein tiennyt miten päin olisin itse satulassa ollut. Sitten ajattelin että hitto vie, osaanhan mä ratsastaa paremmin kun vaan oikein yritän. Otin vähän lyhyemmät ohjat ja ratsastin Matiasta melko voimakkaasti eteen yrittäen säilyttää tasaisen tuntuman suuhun pitäen kuitenkin huolen siitä etten vedä yhtään taaksepäin vaan annan Matiakselle tilaa tulla eteen ja alemmas niskansa kanssa. Ja se toimi! Askeleeseen alkoi tulla letkeyttä ja niska pyöristyä alaspäin. Tajusinkin että viime kerran ongelmat johtuivat ihan siitä etten ratsastanut riittävästi eteen. Monesti sitä yrittää tehdä käsillä ihan liikaa kaikennäköistä vaikka kaiken alku ja juuri on nimenomaan se että hevonen liikkuu hyvin eteenpäin. Saatiinkin tunnin aikana myös opettajalta kehuja hyvännäköisestä liikkumisesta ja siitä että Matias työskenteli hyvin koko selän läpi. Alkuvaikeuksien jälkeen Matias oli myös todella kevyt edestä ja liikkui hyvässä muodossa. Ihan eri fiilis kun viime kerralla!

Ratsastettiin tunnilla suurta salmiakkikuviota jossa piti kiertää kuvion "kärkiin" asetetut tötteröt ja saada hevonen taipumaan hyvin niiden ympäri. Kärkien ratsastamisen jälkeen piti ratsastaa muutama askel vasta-asetuksessa. Tehtiin tätä kaikissa askellajeissa. Tää oli musta jotenkin tosi kiva tehtävä, tässä piti koko ajan miettiä ja keskittyä. Laukassa meinasivat käännökset kärjissä mennä välillä hieman pitkiksi mutta muuten olin tehtävään ja Matiakseen todella tyytyväinen :) Siitähän taisikin nyt heittämällä tulla yksi suosikeistani ;)